Rakennusliiton vierailijablogi

Minne katosi sovittelujärjestelmän puolueettomuus?

 

Surullisen kuuluisan kilpailukykysopimuksen jälkimainingeissa työmarkkinoille viriteltiin uutta palkkakoordinointia, Suomen mallia. Mallin oli tarkoitus kopioida Ruotsissa käytetty järjestelmä, jossa keskeiset vientiliitot sopivat palkankorotusten ja työehtomuutoksien kustannustason, muiden seuratessa perässä.

Tarkoitus oli myös virittää lakia työriitojen sovittelusta siten, että valtakunnansovittelija olisi sidottu noudattamaan sovintoesityksissään vientiteollisuuden kustannusraamia. Mallia ei koskaan virallisesti sovittu. Ensimmäinen irtautuja uudesta mallista oli työnantajaliitto Metsäteollisuus ry. Suomen malli siis haudattiin, vai haudattiinko?

Mallin virallisesti kaaduttua pääministeri Juha Sipilä totesi Helsingin Sanomien (22.2.2017) haastattelussa: ”Suomen malli voidaan toteuttaa monella tavalla”. Kuten myöhemmin saimme todeta, Sipilä oli valitettavan oikeassa.

Teknologiateollisuus solmi yhdessä Teollisuusliiton kanssa työehtosopimuksen lokakuussa 2017. Tämän jälkeen liitto toisensa jälkeen törmäsi kiviseinään vaatiessaan omista tavoitteistaan lähteneitä korotuksia ja työehtojen parannuksia. Työnantajat olivat tehneet verivalan, jonka mukaan kaikille juotetaan sama katkera kalkki.

Tässäkään ei olisi ollut ongelmaa, ellei valtakunnan ylin työmarkkinaviranomainen, sovittelija Minna Helle olisi toiminut työnantajien takuuhenkilönä. Liitto toisensa jälkeen vedettiin sovittelijan johdolla saranapuolelta. Työnantajat tiesivät, että Helle tarjoaa prosentin sadasosan tarkkuudella samaa kustannusvaikutusta kuin mitä kierroksen avaaja sai neuvoteltua. Tästä syystä työnantajat olivat poikkeuksellisen innokkaita julistamaan työsulku-uhkia. Uhan esittäminen johti väistämättä sovitteluun, jonka tulos oli ennalta tiedossa – kätevää vaan ei oikeudenmukaista.

Sovittelija Helteen puolueettomuuden voi jokainen arvioida itse. Tosiasia kuitenkin on, että Helle sopi siirtyvänsä valtakunnan vaikutusvaltaisimman työnantajaliiton, Teknologiateollisuus ry:n palvelukseen työmarkkinajohtajaksi kesken Rakennusliiton ja Rakennusteollisuuden työriidan sovittelun.

Uudeksi valtakunnansovittelijaksi valittiin Kirkkohallituksen työmarkkinajohtaja Vuokko Piekkala. Hän antoi haastattelun Helsingin Sanomiin jo ennen virkakautensa alkamista. Piekkala toteaa 2.7.2018 Hesarin haastattelussa seuraavasti: ”Sovittelijalta on turha tulla hakemaan liittokierroksen avannutta alaa korkeampia palkankorotusprosentteja”. Niin sanotulla yleisellä linjalla on aina ollut oma merkityksensä sovittelutoiminnassa. Piekkala kuitenkin katsoo, että yleinen linja on yhtä kuin liittokierroksen avaajaliiton ratkaisu.

Piekkala sovittelee parhaillaan lennonjohtajien ja työnantajaliitto Paltan välistä työriitaa. Hän antoi sovintoesityksen, jonka lennonjohtajat hylkäsivät. Huolestuttavaa on, että sovintoesityksen toisen vuoden kustannusvaikutus sidottiin syksyllä 2019 sovittavien työehtosopimusten tasolle. Nämä sopimukset, siis vielä solmimattomat, ovat: teknologia-, kemian-, mekaanisen metsä- sekä paperiteollisuuden työehtosopimukset.  Käytännössä Piekkala toteuttaa esityksessään Helteen linjaa ja Suomen mallia, vaikka kummastakaan ei ole sovittu yhtään mitään ja jos on, niin en tiedä missä ja keiden toimesta. Kuinka ylipäätään voidaan nimetä avaajaliitto, kun esimerkiksi SAK:n jäsenliittojen työehtosopimukset umpeutuvat aikavälillä 2018 – 2021?

Perinteisen ja arvostetun sovitteluinstituution luotettavuus on kokenut kovan kolauksen. Tätä vahinkoa ei hetkessä korjata. Lyhyellä aikavälillä työnantajat voivat paukutella henkseleitään, mutta ennemmin tai myöhemmin rysähtää, sillä sovittelupakko ei ole yhtä kuin sovintopakko.

Kimmo Palonen
neuvottelupäällikkö