Rakennusliiton vierailijablogi

Mikä on vuokratyömarkkinoiden tulevaisuus?

Rakennusalan työehtosopimukset rajoittavat vuokratyövoiman käyttöä. Eri sopimuksissa on pieniä eroja, mutta kaikissa sopimuksissa käyttö on rajattu työhuippujen tasaamiseen. Tänä päivänä, kun halutaan rakentajia työmaalle, palkan maksaa usein vuokrafirma. Työhakupalvelut pullistelevat avoimia työpaikkoja henkilöstöpalvelua tarjoavissa yrityksissä. Käyttäjäyritys, pääurakoitsijat ja aliurakoitsijat on vähentänyt omaa henkilöstöään. Onkin harvinaista löytää työmaa, missä valtaosa työntekijöistä työskentelee talon kirjoilla. Työn teettämismuodoista vuokratyö on yleistynyt räjähdysmaisesti 2000-luvulla.  Henkilöstöpalveluyritysten liiton mukaan vuokratyö yrityksiä arvioidaan Suomessa olevan yli 1 000, joista vakiintuneita yrityksiä 500–600.

Vuokratyöntekijöiden tulo rakennusalalle pakottaa uudistumaan rakennusalojen työehtosopimuksia. Toimitsijan ja luottamushenkilöiden työ on käynyt monimutkaisemmaksi, kun selvitetään henkilöstövuokrausyrityksessä työskentelevän työntekijän työehtoja. Rakennusalalla kun jo ennestään urakat on ketjutettu kymmenille, tai jopa sadoille aliurakoitsijoille. Paljonko aliurakoitsijayrityksissä työskentelee vuokratyöntekijöitä, vaihtelee suuresti.

Oma lukunsa on rakennustuoteteollisuus, missä ei urakoita ketjuteta, vaan vuokratyöntekijöiden määrä saattaa kasvaa järjettömiin lukemiin. Jos elementtitehtaalla on omaa henkilöstöä 30 työntekijää ja vuokratyöntekijöitä 80, kenenkään on turha väittää, että kyse on tuotannon tai puuttuvan työvoiman tasaamisesta. Yrittäjä väittää, että koko ajan haetaan uusia työntekijöitä. Todellisuudessa hakijoille sanotaan: töitä on, mutta tee hakemus henkilöstövuokrausyrityksen kautta. Ammattilaisia on varmasti vaikea löytää, jos ammattilaiselle ei tarjota kunnollisia työehtoja.

Kun nykyhallitus ja Suomen Yrittäjät pyrkivät eroon yleissitovuudesta ja haluavat saada koko ay-liikkeen heikkenemään, meidän edunvalvontakoneistomme on oltava tikissä. Rakennusliiton edunvalvojia koulutetaan jatkuvasti lisää ja kurssit pullistelevat uusia kasvoja. Työpaikkojen edunvalvojilla on iso rooli jäsenhankinnassa ja sitä kautta yleissitovuuden säilyttämisessä.

Vuokramiesten rantautuessa työpaikoille tulee yritysten selvittää luottamusmiehelle vuokratyöntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset. Sanomattakin on selvää, että vuokramiehiä koskee samat oikeudet ja samat yleissitovat työehtosopimukset. Jäsenyyttä tulisi tarjota aina, kun työmaalle tulee uutta väkeä. Vuokramiehistä iso osa on nuoria tai ulkomaalaisia, eivätkä he ymmärrä vähimmäistyöehtojaan ja tarvitsevat tukea. Työyhteisö ei hyödy, jos sinne muodostuu kahden kerroksen väkeä.

Luottamusmiehellä on oikeus selvittää vuokramiehen palkkaan ja työsuhteeseen liittyviä erimielisyyksiä. Tähän tarvitaan vuokramiehen valtuutus, jolloin myös vuokrayrityksen on annettava tarpeelliset tiedot käyttäjäyrityksen luottamusmiehelle.

Tilapäiseksi työmuodoksi aikanaan ennustettu henkilöstövuokraus pitää sisällään hyviäkin puolia. Monet opiskelijat ja vastavalmistuneet on löytänyt sitä kautta itselleen pysyvän työpaikan. Väylä auttaa myös pääsemään sisään työmarkkinoille, jos työkokemusta ei löydy. Pitkään vuokratyöntekijänä työskentelevälle taas voi tulla hankaluuksia esimerkiksi luottokorttia tai asuntolainaa hakiessa. Epävarmuus työn jatkuvuudesta ja suunnitelmallisuuden puute rassaa pätkätyöläistä.

Työsuhteiden pirstouduttua yhä pienempiin pätkiin tulisi siltä osin saada pelisäännöt selkeämmiksi. Määrän voisi esimerkiksi sitoa 10 prosentin vuokramiesosuuteen käyttäjäyrityksen työntekijöistä. Toimisiko työsuhteen pituus, kuinka kauan vuokramies saisi työskennellä samalle käyttäjäyritykselle, jonka jälkeen hänelle tulisi tarjota vakituista työsuhdetta? Tulisiko vuokramiehen maksaa käyttäjäyritykselle enemmän kuin vakituinen työvoima? Vai ovatko vakituiset ja elinikäiset työpaikat häviämässä?

Lauri Haikola
työehtotoimitsija