Rakennusliiton vierailijablogi

Ammattiliittojen on mukauduttava tähän päivään

Varapuheenjohtajaehdokkaana toukokuun liittokokouksessa oleva Rakennusliiton oppilaitostiedottaja Niko Seppänen kirjoittaa vierailijablogissa siitä, millaisen Rakennusliiton hän haluaisi.

Väitän, että iso osa työntekijöistä Suomessa näkee tänä päivänä ammattiliittojen jämähtäneen vuosikymmen tai pari ajassa taaksepäin. Viimeiset toistakymmentä vuotta valloillaan ollut oikeistohallitus lienee kasvattanut ay-liikkeen valheellista, jopa rikollismaista ja ahnetta julkisuuskuvaa. Onneksi liittomme toiminnassa tiiviisti mukana olevat tietävät asioiden olevan toisin. Jotain on kuitenkin tehtävä ja pian.

Olen lupautunut lähtemään ehdolle Rakennusliiton varapuheenjohtajaksi. Uusi puheenjohtajisto valitaan vaalein tulevan toukokuun liittokokouksessa.

Olen saanut kuulla viime aikoina vastakkainasettelusta nuorten ja varttuneempien välillä. Inhoan vastakkainasettelua ja uskon vahvasti siihen, että yhdessä tehden, kulkien kohti yhteistä päämäärää saadaan varmasti parempi lopputulos aikaiseksi. En ole siis yksistään nuorison asialla vaan tasaisesti koko jäsenistön asialla. Se on kuitenkin päivänselvää, että työväentalojen aika alkaa olla ohi. Tämän päivän varttuneempikin työläinen onkii mieluummin tietonsa jostain muualta ja vaarana onkin, että tieto on harhaanjohtavaa tai väärää. On rakennettava tätä päivää olevat, kunnolliset ja luotettavat tiedotusväylät. Siis nykypäivän työväentalot.

Usein uusia tekijöitä hakiessa kuvitellaan ja mittaillaan, että mistä löytäisimme seuraajan joka voisi hoitaa edes lähes samat asiat ja samalla tasolla kuin edeltäjä – kuka pystyy täyttämään saappaat? Tällä ajattelumallilla mikään ei lopulta muutu ja kuilu liiton johdon ja jäsenistön välillä vain kasvaa. Vastoin useiden luuloja, Rakennusliiton puheenjohtajistolla ei ole mitään seinään taottua tehtävälistaa jota noudatetaan vuosikymmeniä. Tehtäväjaon määrittää liittovaltuusto ja -hallitus, jotka nekin valitsee neljän vuoden välein liittokokous.

Tänä päivänä liian moni näkee ay-pomojen olevan jossain kuvitteellisessa norsunluutornissa ja jaellen sieltä käskyjä lähes diktaattorimaisesti. Tälle mielikuvalle on tehtävä jotain, sillä tosi paikan tullen tuolta norsunluutornista kopiokoneiden kautta komennettu lakkoilmoitus työmaan infotaululle ei ole enää uskottava. Rivit eivät pidä ja paatti vuotaa. Ja jos tosi tilanne tulee eteen, ei iällä tai millään muullakaan määritelmällä ole mitään merkitystä, jokaista tarvitaan, jokaisen taistelutahto täytyy olla täydessä tikissä.

En pitäisi ollenkaan pähkähulluna ajatuksena esimerkiksi sitä, että tuleva varapuheenjohtaja pukisi haalarit päälle ja kiertäisi ensimmäisen vuoden ajan työmaita ja keskustelisi aidosti rakentajien kanssa samalla keräten sitä aitoa kentän ääntä. Kuilu kapenisi, torni madaltuisi. Tämä ei toki yksistään riitä. Mielessäni on pitkä liuta muitakin ehdotuksia suunnan muuttamiseksi, mutta nämä ovat jäsenistön asioita ja näistä lisää myöhemmin. Toki kysyäkin saa. Samoin on mielessä myös nykyteknologian tuomat uhkakuvat ja ideat, jotka meidän kannalta väärään leiriin päätyessään voisi ajaa minkä vain ammattiliiton syvälle suohon. Näihin pitää varautua, jotta voisimme tosi paikan tullen tehdä oikeat vastatoimet.

Lopulta kuitenkin toukokuussa valittava liittovaltuusto päättää mitä puheenjohtajisto tekee seuraavan neljän vuoden ajan ja liittohallitus valvoo sekä ohjaa heidän tekemistä, esimerkiksi sitä puhenjohtajiston haalareissa reissaamista. Tätä on toteutuessaan parhaimmillaan aito demokratia.

Niko Seppänen